perjantai 30. syyskuuta 2011

Ursina Gysi


Kun kuvat Ursina Gysin tyylistä alkoivat pikku hiljaa levitä ympäri katumuotiblogeja viime vuonna, muodin seuraajien parissa kohistiin ja yritettiin selvittää, kuka hän oikein on. Paljon tietoa hänestä ei netistä löydy, mutta se on selvillä, että hän on Camille Bidault Waddingtonin assistentti. Camille puolestaan on kansainvälisesti tunnettu stailisti, joka on naimisissa Jarvis Cockerin kanssa.

Jarvis ja Camille.
Ursinan tyyli on hippi, boheemi, friikki ja samalla cool. On hauskaa nähdä, kuinka monesti niin pinnallisessa ja tärkeilevässä muodin maailmassa on tilaa Ursinan (ja Camillan!) kaltaisille ihmisille. Ursinan tyyli on myös hyvin eurooppalainen ja luulenkin, että Jenkeissä on helpompi ihmetyttää tällaisella luonnonlapsilookilla kuin muualla. Minun silmääni Ursina kuitenkin näyttää aika kotoisalta taiteilijahörhöltä.















maanantai 26. syyskuuta 2011

ELLE FANNING


Elle Fanning on vasta varhaisteini,  mutta vuonna 1998 syntyneellä yhdysvaltalaisella näyttelijättärellä on jo pitkä ura takanaan monissa eri mainoksissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Viime aikoina Elle on tullut minua kaikkialla vastaan ja huomaan pitäväni hänestä koko ajan enemmän. Lapsena hän on tietenkin ollut syötävän suloinen, mutta moni lapsinäyttelijä menettää jotain valovoimaisuudestaan kasvaessaan ja taika häviää. Näin kävi esimerkiksi Oscarin sivuosastaan lapsena saaneelle Anna Paquille, jonka suoritusta Piano-elokuvassa muistelen yhä hämmästyneenä, mutta jonka piirteet ja valovoimaisuus eivät säilyneet hänen kasvaessaan, ainakaan tarpeeksi täyttääkseen suuret valkokankaat.

Anna Paquin Piano-elokuvassa.
Anna näyttelee tällä hetkellä True Blood-sarjassa.

Jos tuntuu, että on nähnyt Elle Fanningia jo vuosia lapsinäyttelijän osissa eri elokuvissa, sille on selityksensä, sillä Ellen neljä vuotta vanhempi sisko, Dakota Fanning on saman näköinen, ja minäkin olen sekoittanut heidät. Dakota on nähty muun muassa Hide & Seek-leffassa, Twighlight pätkissä ja lukuisissa tv-sarjoissa. Elle Fanningin olen itse nähnyt elokuvissa Babel, Sofia Coppolan viimeisimmissä elokuvassa Somewhere sekä klassikko scifi-seikkailuja kunnioittavassa Super8 leffassa.

Vasemmalla Dakota, oikealla pikkusisko Elle.
Ellessä on jotain todella kiinnostavaa ja ensi sijassa hän on hyvä näyttelijä. Katsoessaan häntä muistaa hyvin elävästi millaista oli olla 13-vuotias tyttö ihan vain siksi, että hän on niin autenttinen. Katumuotiblogi Streetfsn:ltä bongaamani kuva puolestaan osoittaa, että hän on myös nouseva tyylitaituri, joka pukeutuu samalla sekä älykkömäisesti että juuri iälleen sopivasti.

Elle Voguen muotikuvissa:









Ellen siviilityyli toissa viikon New Yorkin muotiviikoilla:
Streetfsn

perjantai 23. syyskuuta 2011

Villipuutarha



Vein isin kuukausi sitten syntymäpäivälounaalle Kallion Villipuutarha-kahvilaan. Kaarlenkadun kulmaan joku aika sitten perustettu yritys edustaa kaupunginosan uutta ilmettä, joka on tervetullut lisä pizzerioiden ja kaljabaarien ylitsepursuavaan tarjontaan. Villipuutarhan lisäksi Kallioon on avattu muitakin selvästi korkeammalle profiloituneita kahviloita sekä vintage-liikkeitä, ja kaikissa on alueelle sopiva vaihtoehtoinen tyyli.



Villipuutarha on sisustettu mielikuvituksekkaasti vanhoilla leluilla, tavaroilla ja rojulla. Myynnissä on myös ruotsalaisen luksushippi merkin, Odd Mollyn romanttisia vaatteita. Odd Mollyn vaatteita on nähty muissakin liikkeissä, jotka eivät pääsääntöisesti ole vaatekauppoja. Vaatteiden käsintehdyt yksityiskohdat ja vanhanajan romantiikka luovat vintage-tunnelmaa.


Meillä kävi huono tuuri, sillä samana päivänä, kun oli isin syntymäpäivä, CityDealin lahjakortit Villipuutarhaan umpeutuivat, ja matti myöhäset jonottivat salaattejaan. Diiliä tai ei, tarjolla oli ainoastaan samaa salaattia kaikille, ilman lahjakorttia saimme vain maksaa siitä täyden 9,5 euron hinnan. Väen ryntäyksestä johtuen salaattiainekset taisivat loppua kesken, sillä fetasalaatissani oli kaksi fetapalaa. Ja kaikki muutkin ainekset taisivat olla loppu, sillä salaatit olivat niin pienet, että jouduimme lähteä kotiin syömään lounasta, heti kahvilasta lähdettyämme. Keskellä viikkoa lounasaikaan 9,5 euroa alkupalan kokoisesta salaatista on ydinkeskustassakin paljon, puhumattakaan Kalliosta.


Palvelu oli kuitenkin todella ystävällistä ja italiainen kahvi (3€) hyvää. Syntymäpäivälounaalle en tänne enää ketään toisi, mutta ehkä aamiaiselle kyllä. Kallioon tarvitaan vain vielä lisää vastaavanlaisia tyylikkään boheemeita kahviloita, jotta kilpailu toisi parannusta lounaslistaan.


Kauppa ja kahvila Villipuutarha, Kaarlenkatu 13. ti-pe 12-18, la 10-14 luksus aamiainen pöytävarauksella.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

H&M sitoutuu myrkyttömyyteen



Greenpeace julkaisi eilen lehdistötiedotteen, missä kerrottiin H&M-ketjun sitoutuneen poistamaan tuotantoketjussaan käytettävät vaaralliset kemikaalit kokonaan viimeistään vuoteen 2020 mennessä.
 
H&M on maailman toisiksi suurin vaatteiden tuottaja ja suuresta markkinaosuudesta seuraa suuri vastuu. Nämä olivat perusteet Greenpeacen aktivisteille, kun he lähtivät vaatimaan H&M:ää sitoutumaan myrkyttömyyteen. Greenpeace julkisti heinäkuussa tutkimuksen, minkä mukaan neljässä kuudesta H&M:n vaatteessa oli nonyylifenolietoksylaattia, joka vedessä hajoaa erittäin myrkyllisesksi nonyylifenoliksi. Kun vaateteollisuuden jätevedet pääsevät vesistöihin, ne saastuvat vakavasti, esimerkiksi Kiinassa.

H&M on jo ennestään ottanut tuotannossaan ympäristön huomioon ja yritys oli ilmoittanut kieltäneensä vaarallisen aineen käytön vaatteidensa valmistuksessa, mutta testit kuitenkin osoittivat, ettei yhtiö pysty valvomaan kaikkien tehtaidensa kemikaalien käyttöä.

Nyt neuvotellussa sopimuksessa H&M sitoutuu Adidaksen, Niken ja Puman jalan jälkiä seuraten noudattamaan sopimusta, jossa vaaditaan yhtiöiden hankkivan täydelliset tiedot valmistuksessa käytettävistä kemikaaleista,  antamaan julkisia mittaustuloksia ja tekemään suunnitelman, jonka avulla kaikkien vaarallisten kemikaalien käyttö loppuu vuoteen 2020 mennessä.

Greenpeace valvoo, että lupaukset lunastetaan. Tavallisella kuluttajalla on paljosta kiitettäminen maailman ympäristöjärjestöjä, jotka taistelevat sekä länsimaisen kuluttajan oikeudesta ostaa eettisiä tuotteita että kehittyvien maiden kansalaisten mahdollisuudesta saada elää turvallisessa ympäristössä.

Suuret yhtiöt ovat tänä päivänä monen suurennuslasin alla, joka saattaa helposti tehdä globaaleista jäteistä, kuten Ikeasta ja H&M:stä yhden eettisimmistä vaihtoehdoista. Toinen takuu varma eetinen valinta on usein hyvin arvokkaat kotimaiset ja ulkomaiset merkit, jotka tuotetaan Euroopassa ja joiden bisnes on niin rajallista, että tiedon tuotteiden valmistuksesta saattaa saada itse suunnittelijalta. Näin ajatellen ehkä arveluttavimman ryhmän muodostavat keskisuuret yritykset, joiden päämääränä on yhtiön kasvu ja tuloshakuisuus.


Lähde: GREENPEACE


Onnea 40-vuotiaalle siskolleni


tiistai 20. syyskuuta 2011

Suuri sadevarustenumero







Tyylidekkarin valinta on tällä kertaa Vikingin korolliset kuminilkkurit, jotka ovat myös kohtuuhintaiset. Brandoksella hinnan päälle ei tule enää toimituskuluja, mutta muissa edellä mainituissa kaupoissa tulee, joten hinnat saattavat jopa tuplaantua. Muutoin olisin tilannut Hunterin saappaaseen kiinnitettävän laukun, mutta hinta nousi postikuluineen neljäänkymmeneen puntaan.

Täytyy ruveta itse ompelemaan tai tuunamaan vanhasta pikkulaukusta! Saappaaseen, tai vaikka reiteen sukkanauhan tavoin kiinnitettävä pikkulaukku voisikin olla vastaus ongelmaani klubeilla, kun ei tiedä mihin laukkunsa tunkisi. Vai onko teillä vastaavia ongelmia? Laukku on tiellä aina kun haluaa mennä tanssimaan, sitä ei voi jättää pöytään vartioimatta, sen ympärillä tanssiminen on tosi dorkan näköistä ja kun sen heittää johonkin nurkkaan, joku kaataa sen päälle juomat tai nappaa vahingossa sen mukaansa luulleessaan sitä omakseen, niinkuin minä viime kerralla...

 Kerron tarkemmin Vikingin lantsareista, kun ne saapuvat. Toivottavasti ne pitää vettä.








maanantai 19. syyskuuta 2011

Päivän asu

Neulejakku Zara, t-paita Topshop, farkut H&M.
Sormus on Venetsiasta, Muranon lasia, rannekoru Fiskarsista. Asukuva on tietenkin tarkoituksella rakeinen ja huonolaatuisen, jotta tyyli tukisi retroa 70-luvun vibaa.

torstai 15. syyskuuta 2011

Mad Men ja Banana Rebublic

Banana Republic on luonut malliston, joka kantaa 60-luvulle sijoittuvan, moninkertaisesti palkitun Mad Men-sarjan nimeä ja tyyliä.

Mad Men on yksi parhaista tv-sarjoista kautta aikojen, ja sijoittuu omalla listallani Twin Peaksin, Lostin ja Fitz ratkaisee-sarjojen kanssa samaan kärkiluokkaan. Mad Menin puvustus ja lavastus on äärimmäisen korkeatasoista ja sarjaa seuraamalla pääsee näkemään mitä parhaiten 60-luvun pukeutumista ja yhteiskuntarakenteita. Juoni on hienostunutta draamaa, jossa kunnioitetaan katsojan älykkyyttä, eikä alleviivata ja selitellä tapahtumien kulkua.

Banana Republicin idea ratsastaa tyylikkäällä tv-sarjalla on hyvä, mutta toteutus kuitenkin tylsä. Mallistossa ei ole hitustakaan mielikuvitusta ja asut ovat tätimäisiä rooliasuja.


Ensimmäinen Banana Republic perustettiin Kaliforniaan vuonna 1978. Mel ja Patricia Zieglerin liikeideana oli matkustusaiheinen vaateyritys, jossa uniikkien mallistojen taustalle rakennettiin eksoottisiin paikkoihin sijoittuva fiktiivinen tarina. Yrityksen kasvaessa matkustusteema jatkui myymälöiden sisustuksessa, joissa käytettiin mielikuvituksekkaasti autenttisia elementtejä, kuten Jeeppejä, sumua ja kosteutta.




Banana Republic kuitenkin myytiin Gapille vuonna 1983, jolloin se pikkuhiljaa alkoi muuttua enemmän tavanomaiseksi luksusvaateyritykseksi. Erottaakseen Banana Republicin Gapista ja luodakseen merkille erityispiirrettä, sille ostetaan aina silloin tällöin historiallisia rakennuksia jälleenmyyntipisteiksi. Suomessa Banana Republic on tullut ehkä eniten tunnetuksi vain nimenä Project Runwayssa, johon merkki lähti mukaan vuonna 2004.

Vaihtoehtoisuus on selvästi mennyttä ja katu-uskottavuudesta on jäljellä enää hyvä tuotenimi, mikä on säälittävästi heitetty hukkaan. Vai oletteko samaa mieltä? Yrityksen nimellä on suuri merkitys tuotteen brändiin. Lindexillä, Seppälällä tai Kappahlilla ei mielestäni ole mitään mahdollisuutta luoda katu-uskottavaa uraa muodin parissa jo niiden laimeiden nimien takia. Sen sijaan nimet, kuten Monky, Weekdays, Banana Republic tai vaikka Acne, ovat nimensä puolesta kaikki samalla viivalla, jäljelle jää vain kysymys, kuinka nimeä edustetaan.

Lopuksi muutama kuva todellisesta Mad Men tyylistä. Tyrmäävän tyylikästä ja autenttista! Nykypäivän versio tästä ei tulisi olla pliisu kopio, vaan päivitetty, seksikäs näkökanta. Sellainen, jota sitäpaitsi nähdään muutenkin kaduilla naisilla, jotka poimivat vaikutteita tämän hetken pinnalla olevilta vuosikymmeniltä, kuten 1940- ja -60-luvuilta.
January Jones on tyyli-ikoni siviilielämässäänkin.







Okei, myönnetään. En katso Mad Men:ä minkään vaatetuksen tai juonen takia, vaan ainoastaan Don Draperin!!!!!